20.12.2009

Kynttilän sytyttäminen antaa mielenrauhaa...

Luin jostain tämän ja kirjoitin muistikirjaani: "Kynttilän liekki on rukous. Kynttilän sytyttäminen on myös kunnioituksen ja kaipauksen osoitus, jos on menettänyt jonkun henkilön".

Niin minäkin koen sen.

Eritoten nuoret ovat tämän asian sisäistäneet. Kun jokin nuori tai nuoria kuolee onnettomuudessa, heti paikalle ilmestyy kavereiden kynttilöitä.

Itse sytytän kynttilän usein, nyt joulun aikaan erityisesti. Sen aikaa kun liekki palaa, ajatukset viipyvät henkilössä, jota ajattelee.

Se vain täytyy muistaa, että sisätiloissa pitää olla varovainen, ettei jätä kynttilää valvomatta...

20.12.2009
Sininen rooli

18.12.2009

Perjantai, pakkasta ja pukukoodi

Pikku asiat voivat joskus olla kivoja, vaikka isojen asioiden rinnalla ne ovat pieniä ja vähemmän merkityksellisiä.

Meillä töissä on perjantaina olosuhteiden niin salliessa (jos ei ole mitään virallista edustamista) mahdollisuus kansainväliseen tapaan pukeutua poikkeuksellisesti hiukan vapaammin eli pukukoodina perjantaisin on "casual free dress code" vai miten se meni... Luvan antoi nuori ylin päällikkömme taloon tullessaan jonkin aikaa sitten.

Tuo vapaa pukukoodi veti hymyn monien huulille. Osa ei halua noteerata sitä, tai ainakaan päätään asialla vaivata. Joku heitti vastakommenttina: "Eräät ihmiset pukeutuvat aamuisin, minä sen sijaan puen vaatteet päälleni ja lähden liikkeelle..."

Niin tai näin. Joka tapauksessa on se päivä taas. Saa nähdä mitä meikäläisen vaatevarastosta tänään lähtee mukaan. Olen myös juuri päättänyt lähteä nopeammin aamuisin, etteivät päivät mene niin iltapainotteisiksi.

Pakkastakin näyttää olevan nyt aamulla klo 7.42 -20°C. Kova lukema.

18.12.2009
Sininen rooli

16.12.2009

Nimellä vai nimimerkillä, raapaisu ruokatunnilla...

Jokainen blogin pitäjä joutuu ratkaisemaan missä roolissa ja miten esiintyy verkossa.

Oma blogini on nimimerkillä. Se tarkoittaa, että varon visusti paljastamasta nimeäni, perhettä, sukua ja työpaikkaa, vaikka kerron profiilissani olevani kiinnostunut niistä kaikista.

Nimimerkillä kirjoittaminen antaa myös haasteita. Kaikki kokemukset on puettava ja suhteutettava neutraaleiksi. Tuntemuksia ja elämyksiä voi jopa korostella, mutta yksityisyyttä varjellen.

Siteeraus:

Erica Jong: Lennä, uneksi (Luku 7, lainaus)
Hermostunut rykinä: Jerzy Kosinski

"Siltä minkä muistamme puuttuu todellisuuden tuima terä. Auttaaksemme itseämme eteenpäin me luomme pieniä tarinoita, erittäin kekseliäitä ja yksilöllisiä käsikirjoituksia, jotka selventävät ja hahmottavat kokemustamme.

Muistetusta tapahtumasta tulee fiktio, rakenne, joka on tehty pitämään sisällään tiettyjä tunteita.

Minusta tämä on luonnostaan lankeavaa. Jollei näitä rakenteita olisi, taide olisi liian persoonallista, jotta taiteilija voisi sitä luoda, saati yleisö käsittää.

Jopa elokuvakin, tunteista kaikkein 'realistisin', leikataan".
(Jerzy Kosinski)

16.12.2009
Raapusteli ruokatunnilla,
Sininen rooli

Roolit hakusassa, pakkanen paukkuu

Keskustelin tänään jouluvastaanotolla kahden miesvieraan kanssa. Puhuttiin ajan ilmiöistä.

Pukeutumisessa kukaan ei oikein tiedä iän mukaista rooliaan. Juhliin osataan pukeutua hiukan iän mukaan, jos on pakko tai pukukoodi, mutta vapaa-ajalla kaikki pukeutuvat farkkuihin ja sporttisiin asuihin.

Nuorekkuusajattelu ja iättömyyden illuusio ei ole mikään uusi ilmiö. Sitähän on ollut jo kauan. On poikkeuksiakin, henkilöitä, jotka haluavat olla aikuisia, muuttaa elämäänsä ja malttavat hidastaa hiukan, edes hiukan. Rauhoittumisessa on monta etua.

Helsingissäkin on nyt kylmä ja lunta. Valkea joulu häämöttänee...

Joulu aiheuttaa jokaiselle extra-puuhaa tai päänvaivaa. Jos vaikka haluaa ohittaa joitain jouluperinteitä, sitä pitää hiukan perustella. Itse tempaudun yleensä jossain vaiheessa mukaan. Haluan antaa lahjoja.

Olen useina vuosina lähtenyt molempina viikonlopun päivinä ennen joulua liikkeelle jo heti puolenpäivän aikaan, ottanut mukaan isokokoisen kassin. On helpompi jatkaa matkaa etappi etapilta Helsingin keskustassa, kun on se iso kassi. Ei tarvitse vaivalloisesti kuljetella kertyneitä muovikasseja, eikä myöskään kadota silloin tavaroitaan.

Jos on lista ja vähän välillä kahvilassa tekee inventaariota mitä on kulunut ja mukaan kertynyt, niin ostoelämyksistä voi nauttia.

Sellaista se on, toistuvaa, perinteistä ja tuttua...

Kirjoitin tämän 15.12. periaatteessa, mutta nyt julkaiseminen meni juuri huomisen puolelle eli 16.12. tulee ulos.

15.12.2009
Sininen rooli

11.12.2009

Huoneentaulu

Tämän tekstin sain eräältä työtoveriltani jo vuonna 2004.

Minusta se on ajaton. Olen laittanut sen huoneentauluksi töihin ja kotiin, kirjoittanut muistikirjaan. Vaikka se on kirjoitettu 1600-luvulla, tuo ihmisen perusolemus on hyvin lähellä tämän päivän ihmistä.

Vanha hautakirjoitus Baltimoresta, St. Paulin kirkosta:

Lainaus:

"Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen.

Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa. Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi ja kuuntele muita – myös tyhmiä ja tietämättömiä, heilläkin on tarinansa kerrottavana.

Vältä äänekkäitä ja hyökkäileviä henkilöitä, he ovat piina sielulle. Jos vertailet itseäsi muihin, voit tulla turhamaiseksi ja katkeraksi, sillä aina on suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä kuin sinä itse. Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi, olipa se kuinka vaatimaton tahansa. Se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihtelussa.

Harrasta varovaisuutta liiketoimissasi, sillä maailma on petkutusta täynnä. Älköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille, mitä hyvyyttä on olemassa. Monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita ja kaikille elämä on täynnä sankaruutta. Ole oma itsesi. Varsinkaan älä teeskentele kiintymystä. Älä ole ivallinen rakkauden suhteen, sillä kaiken kuivuuden ja hurmattomuuden keskellä se on ikuista kuin ruoho.

Ota lempeästi vastaan vuosien neuvo luopumalla tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista. Kasvata ja vahvista henkeäsi suojaamaan sinua äkillisen epäonnen kohdatessa. Mutta älä masenna itseäsi kuvittelemalla, monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.

Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan. Olet universumin, maailmankaikkeuden lapsi, et vähemmän kuin puut ja tähdet. Sinulla on oikeus olla täällä. Ja olkoonpa se sinulle selvä tai ei, maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin. Sen vuoksi säilytä rauha Jumalasi kanssa, olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa. Ja mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi elämän hälisevän sekasorron keskellä, säilytä raha sielusi kanssa.

Ole tarkkaavainen – koeta olla onnellinen".

Löytynyt vanhasta St. Paulin kirkosta Baltimoresta v. 1692.

11.12.2009
Sininen rooli

10.12.2009

Yksin hiihtäjä

Tämä Eino Leinon runo "Yksin hiihtäjä" oli pikkusiskon löytö oikeaan aikaan oikeassa yhteydessä ja se tulee koskettamaan minua aina elämäni loppuun asti.

Minulle tärkeä henkilö, jota runoa lukiessani muistan, ei eläessään ollut millään tavoin yksin. Hänellä oli aina paljon ihmisiä ympärillään. Hän oli urheilija, metsästäjä. Silti myös hän halusi hiihtää välillä yksin, vetäytyä luontoon.

Eino Leino, Yksin hiihtäjä:

"Minä hiihtelen hankia hiljakseen.
Tuul hiljaa heittävi lunta.
Koti mullako ollut ja siskot ois
vai oisko se ollut unta?
Miten korvessa näin nyt yksinäin
minä hiihtäisin? Missä on ystäväin?

Ei, enhän mä korpea hiihdäkään
minä hiihdänhän siskojen kanssa,
koti tuolla se vilkkuvi kultainen,
tuli taasen takassansa,
emo huolella käy, eikö lapsia näy,
kun ilta jo hangella hämärtäy.

Älä murehdi turhia, äitini mun,
me tullaan, tullaanhan kyllä,
me tulemme poskin niin lämpimin,
meill' onhan villaista yllä,
ja jos kylmäksi jää sormi yks tai tää,
sun suukkosi kyllä lämmittää.

Me hiihdämme alta ikkunan,
me katsomme salaa sisään.
Isä piippua polttelee,
emo takkahan halkoja lisää.
Hei hip hip huraa! Kaikk' kerrassaan!
Ovi auki ja äidin helmahan vaan."

(otteita Eino Leinon runosta Yksin hiihtäjä)

10.12.2009
Sininen rooli

5.12.2009

Helsinkiä ristiin rastiin

Lauantai-iltapäivä on menossa. Hämärä yllätti taas.

Viime viikolla oli kaksi jouluun liittyvää työpaikan juhlaa. Maanantaina pakotin itseni ilmoittautumaan molempiin.

Minusta on vähän tullut juhlakammoinen ja menen joka paikkaan autolla. Nyt päätin valita bussin. Silloin voi ottaa glögin ja valkoviiniä pari lasillista. Siinähän se meni, seurustelu ja juhliminen. Toisaalta ei niin paljon eroa kuin jos olisi ollut vesilinjalla.

Ensi viikolla on vielä työhön liittyvää juhlaa kaksi. Molemmissa on pukukoodina tumma puku. Paineita tulee mekon tai hameen kanssa. Edustuskelpoinen jakku löytyy. Kun haluaa näyttää sekä tyylikkäältä että nuorekkaalta, helman pituuden kanssa on valinnan vaikeutta.

Helsingistä sitten.

Kävelin siitä ensimmäisestä juhlasta Senaatintorin poikki noin klo 22.15. Vaikka lunta ei ollut, iso valaistu kuusi toi talven ja joulun tunnelmaa.

Tällä kertaa minulla ei ollut antaa ruusua Senaatintorin laidassa ylväänä seisovalle Aleksanteri II:lle. Joskus nuorempana olen sen tehnyt.

Käyn usein Senaatintorin ohi kulkiessani istumassa ja hiljentymässä Tuomiokirkossa. Se on auki päivisin sekä kesällä että talvella.

Sytytän usein kynttilän ajatellen kaikkia itselleni läheisiä ihmisiä. Se on rauhoittavaa. Samoin vain kirkossa istumisen, silloin kun turistit eivät hälise. Ovella on kaikilla kielillä iso lappu "Hiljaisuus", mutta se ei aina auta. Yleensä kylläkin ihmiset kuiskivat, joka on hyvä.

Rakastan monia paikkoja Helsingissä. Helsingistä on tullut oma kaupunkini, vaikka synnyin muualla. Olen ollut myös veronmaksajana kaupungille ties kuinka kauan. Omatunto on siis hyvä.

Paras viikonlopun merellinen kierros tulee kesällä Helsingin ydinkeskustassa polkupyörällä:

Eräs merellinen reitti:

Voi ajaa Pohjoisrantaa kaikkien veneiden ohitse Kauppatorille, josta löytyy pyöräreitti myös. Sitten Eteläsatamaan, seuraa Café Ursula ja Kaivopuisto, mattolaituri, venelaituri, Café Carusel, Hietaniemen tori, Länsisatama, Länsiväylän liittymä, Töölö, Hietalahden ranta, edelleen Töölössä rantaa pitkin, Merimelojien maja, Café Regatta. Sitten voi jatkaa kohti Seurasaarta, polkupyörä Tamminiemen portin luo pyörätelineisiin. Seurasaaren kierto kävellen.

Samaa reittiä takaisin tai sitten Töölönlahden kautta. Hyvä kierros. Saman voi tehdä autolla, kesällä tai talvella.

Nyt onkin jo kiire aloittamaan lauantai-iltapäivää.

On harmaa sateinen päivä. Viime viikon lumi suli jo. Kotityöt (pyykki, viikonlopun siivoukset) saavat nyt jäädä. Luulen, että ajan autolla johonkin ja kävelen oikein pitkän lenkin näin alkajaisiksi... ei mitään shoppailuja, ei sinne päinkään tänään, pois se minusta.

Esirippu sulkeutuu, siis tämä Acer-lappäri..
Sininen rooli

1.12.2009

Joulukuun hämärissä

Hyvää iltaa!

Kokeilen vähän ääneni kaikua.

Tässä monimuotoisessa nykyelämässä on pakko käyttää tietokonetta siihenkin.

Mieluiten kirjoittaisin lyijykynällä ja somistelisin kappaleen alut värikynillä. Käsillä tekeminen on niin rauhoittavaa, milloin on.

Olen kovin ihastunut slow-ilmiöön. Sitä olen ollut varmaan jo kolme vuotta, siitä lähtien, kun asiasta alettiin puhua. On niin kiva hidastaa kaikkea. Miksi pitäisi aina hosua. Asioista voi nauttia, ajatuksista ja tunnelmista.

Sanoi Carl Honóre:

"Hidastaminen tekee hyvää ihmismielelle. Hitaasti elävä ihminen mm. viettää aikaa puistoissa (luonnossa) ja veden äärellä (meri, järvi, joki). Hän sammuttaa joskus tekniset vempaimensa, kävelee, pyöräilee... Hidastaja harrastaa lukemista, joogaa, hoitaa kukkia tai puutarhaa, kokkaa, neuloo, ompelee, rakentelee tai korjaa jotain... Hän keskittyy täysillä siihen mikä on itselle tärkeätä."
(Anna-lehti 25.9.2008)

Myöskään flow-ilmiö ei ole vieras. Luominen on mieltä ylentävää, silloin kun ajatus tai inspiraatio valtaa mielen.

Sitä odotellessa suljen koneen ja jatkan iltaa esiripun takana...

Voikaa hyvin!

Sininen rooli
1.12.2009